Metsä ehken siilon ompi sitä lintusempi, Ja on järvi kaloja se karttaa viel' enempi — Vaan ei ole kärsimys niin paha ihmiselle Katso Pyhät ristihin ne näänty rakastellen.
Auno:
Vahva, rakas ystävä niin oli isät enne Korkeana kävivät ja vaivat kaikki kannoi, Jäykkänä hee vastustaivat vihollista vastaan Eikä heitä kaipoavan kuultu vielä koskaan.
Maija ja Sulhonsa.
(Legenda).[3]
Maija eli luostarissa neitsenä, Musta vaippa päässä, keltissä.[4]
Ja hän siinä istueli surussa, Muisteleepi muinais- aikoja,
Kullon oli sulho sulo elossa — Se on kauas kuoli sodassa.
Toki siinä Ilta kello kilahtaa, Kirkkohon on aika koontua.
Ja hän lähti porttikata[5] käymähän. Jo on joku ihme luonahan.