Tuota aina sydämmeni ruusua Sekä tämän sielun valkoa,
Jonka tautta kauan olin elännä Sekä arvon kaiken etsinä;
Toki vasta täällä sinun tapailen, Sankta Briitan luona havaitsen,
Tänne olit uskollinen vierrynä, Iän kaatunutta itkeä. — — —
Vaan mee o'omme eronnehet todella, Toisistamme käyty Herrassa:
Katso tänne kulkiessa näkemään, Täältä, muinaistani löytämään.
Portin luona ahtahassa otteli, Vahdin kuolo nuoli kohtasi.
Niinpä oli määrä päivä tulluna, Päivä hyvä — valon — saanuna.
Yks'on suuri vannoma tuo päättynyt — Edestäsi kuolta, täyttynyt."
Ja nyt kohta rauta asu ramahti, Multa jalon sulhon aleni. —