Eipä kaiheet ja eikä murheet ja huokumat Sua tienneet, ei luoksi saaneet, ei katumat; Yö se joutuu ja päivä laskee, vaan kultana Uni tulee ja tyynen sulkee juur' surutta.
Niin elä kauan sä sulo lilja niin kaunisna, Pidä ilo ja lempi tähtelän rakasna, Rukouksella hiljaudessa tuttuna Ole kauneille Enkeleille ain' siskona!
Sulhasen haudalla.
Mont'on mulla surupäivää Täällä elossa, Oma kulta maassa lepää, Haudan povessa.
Sulo oli katsantonsa, Niinkuin illan kuu, Aivan sievä elantonsa Sekä käynti muu.
Silmä oli kaunokainen Tähti taivahan, Sielu oli vakavainen Hyvän, rakkahan.
Tuota itken imp' ikäni Yksin haudalla, Joss' on koti tyynneäni, Pyydän Jumalaa.
Ehken Herra yhdistääpi Meidät kerran taas, Jossa rakkaat kereääpi, Turvan taivahass'.
Lauri ja Elsa.
Lauri: