Kaunokainen neitokainen Anna mulle kättä, Suoppa että mainiskelen Sydämmeni täyttä: Oi ma sua katseskelin Jopa monta vuotta, Yhä sua lempielin, Enpä puhu suotta.
Elsa:
Niin yhä kauneutta Sinä kurkistelit, Tuota posken soreutta Kauan katsoelit; Kutenpa mä aina voisin Huivi silmin käydä, Kuinka aina varoaisin, Ettei sinun nähdä?
Lauri:
Ei, se ompi sydämmesi, Joka minun voitti, Viaton tuo olentosi Sieluni se koitti, Hiljainen hyvyytesi Se se mua taistaa Niinpä että sulhoksesi Haluaisin päästä.
Elsa:
— Vaan jos mummo metsästä Nyt tässä meidät sattuu, Saamme vielä vuoden päästä Tämä hetki katuu, Laske pojes tekohoni, Jätä käsi irti, Korkiata kotiani Enpä heitä järki.
Lauri:
Tuolla lammin rannassa Mä asuntoni katsoin, Hiljaisessa koivukossa Olantoni etsin; Tule rakas lempyessä Pirttihini sinne, Hiljaisessa sulossa Mee elon kävisimme.
Elsa: