Anna hänen pellollensa Kaunis riista kasvaa, Suo aina toimellensa Suuri onni vastaan.
Ja tuolle emolleni, Joka mua katsoo, Suo aina hyvälleni Mitenkä hän tahtoo,
Anna minun rakkahana Elää häntä vastaan, Niin että armahana Suuteleisi lastaan.
Ja vielä vanhanaki Mua rakastaisi, Niinkuin yöllä päivälläki, Vielä lempiäisi.
Ja anna viimmeiseksi Vanhaks' tultuani, — Ja sitte ainaseksi Täältä kuoltuani.
Päästä sinne taivahasen, Joss'on aina joulu, Rakkahien Enkelien Kallis, suuri riemu.
Pikku Heikki ja Laukku-ryssä.
Saksa meillä käydessänsä houkutteli niin: "Tule minun pojakseni, veisin Pietariin.
Siellä annan uuden mammon, silkki viittasen Sekä ostan suuren hevon, kulta karvasen.
Vielä annan tasku kellon aivan joka käy Sekä niinpä sievän, että taskusta ei näy".