Ja meidän lapset rakastetut, Kerran siirtynehet kauas maailmaan, Taltehessa ovat, taloitetut, Rehellisnä eläät hyvin aikojaan.
Ukko:
Niinkö ei jo onni sydämmelle — Se on sulo rusko ilta taivahan, Ylähästä kultii tyynnehille, Sulous ja lepo ompi Jumalan.
Illan rusottaessa.
Ilta ompi herttainen Kesän kaunis ilta, Linnun laulu hiljainen Kuuluu rantasilta;
Morsian on sulhonensa Ruohon luona istuu — — Joutsen kanssa rakkahansa Etäisessä muiskuu —
Maa heilt' on unohtunna, Lempi yksi valvoo — Kulta, korko[9] kadonnunna — Taivon onni tulvoo.
[9] Arvon tai nimen korkeus.
Kuu.
Taivahalla hiljaisessa loistaa kulta kuu, Unelmana kauniana lonto kummistuu. Yli järven lempivänä taivas kantelee, Suloutta yli määrin maahan siittelee.