Nytpä suru sekä huoli ovat levossa, Nektaria ihoaapi mi on sairasna, Taaksi päivän armahana taivas luontone Tuopi levon, kulta rauhan, toivon turvine.

O ei sitä ihmishenki tiedä käsittää Herran suurta rakkautta täytä ylistää, Vakaana se taaksi haudan kauas ulottuu Ikuisena lapsillensa kallis valistuu.

Haluvainen.

Mä seisoin meren rannalla — Mä olin vieraass' maass', O kuinka halu mielellä Oil' päästä kotio taas.

Laivan näin mi eteni, — Mä itkin halusta, Ei ollut emo luonani, Ei omaa rakasta.

O sinä kuolit kultani Mun jätit suremaan, Vaan konsa saan mä suutasi, Kons' sua tietämään?

Mun haluni, mun toivoni On päästä maasta pois Ja sattuu siellä kultani Kuss' aina turva ois.

Aamu.

Kuntiloissa valkee, Olo uudistuu, Nurmi, lehdot virkee, Metsä elostuu.

Nossut ompi päivä Hiljaudessa; Viel' on rauha käyvä — Asuu lonnossa;