Tokko tullet milloinkana? Tuskin saatat tullakana; Jopa taisit sinne jäädä, Sulo sinne menehtyä?
Oi jo tiedänkin hyvästi — Olet loitos kuollunaki — Itse kuolen täältä kohta, Jätän surun, mureheni.
Saan päästä luoksehesi, Tuttuani tapaella, Iän täällä rakastani, Aina siellä lempyellä.
Linnun pesä.
Kaukaisista maista tuli lintu kotio Yli vuoriloijen, yli merien, Suloselta kuuluu kaunokaisen soitto Ja hän teki pesää läpi päivien.
Heiniä hän kävi kauas hakevana, Oksia hän taitti pikku nokallaan, Pirtin sievän laati aivan ahkerana, Untuvia noppi kauno rinnastaan.
Siihen teki viisi kultaista munaa — Pieniä ei henno lapsi kohdata — Itse puussa sitte kiittävännä laulaa Koska pelastettu oli kuormasta.
Ja siitä kohta kävi hautomahan, Viikkaudet tuottaa iki-lämmintä — — Pienoisien tautta emo maailmahan — Eikä hän myös tiedä kovin nälästä.
Jopa siitä sitten rinta sulomahan, Koska pienet alkaa katsoo kuoresta, Yksi toisen perään saapi maailmahan Alastoin tuo raukka sekä typerä.
Vaan siin'ei vielä emo muista vaivaa — Kallis esimerkki ihmiselle — niin — Siivet varjovana vielä istua aikaa — Rakkaus se taitaa perihimmätkin.