Kukko käveleepi Kulta puvussa; Vaan varpu hänt'ei kaihoo, Ei sano eikä vainnoo, Hän laulaa riksuttaa :,:
Ja hiirellä on pöytä Täynnä herkkuja; Ei varpu heitä himoo, Ei tarvitse, ei kinoo, Hän laulaa riksuttaa :,:
Ja siitä onkin onni Varpun talossa, Kun hän on hyvänlainen Ja yhä tytyväinen, Ja laulaa riksuttaa :,:
Helka ja Anni.
Anni istui yksinänsä, Teki siinä työtänsä — Muinais-leikki-ystävänsä Käveskeli kesteissä.
Tuskin katsoi kohdatessa Köyhän päälle silkkinen, Tarpehessa haastattaissa Vielä sorti rahainen.
Saipa Annin itkemähän Useasti ylpeä — Onnehensa tytymähän Saatti kerran äkäisnä. —
Siitä Helka käveskeli Luona "suurten" kestiä, Kiiltäväisen ympärillä Hääri monta sulhoa —
Saattelivat kotiansa Haastaellen syrjällä, Iloisia kokkiansa Kantelivat kilvalla.
Laulelivat kanssa yöllä Alla hänen ikkunan, Liehakoitsemisen-työllä Toivat hälle kukkiaan.