Mutta aika ajoltansa Kulkee tuosta eellehen, Saapi nöyrä iloansa, Teeskelevä turvasen.
Ajat kulkee eellehensä, Moni vuosi pakenee — Ylpeälle pyytehensä, Pahan palkka varmenee:
Helka asuu yksinänsä, Eronneena miehestään, Suru asuu tykönänsä Myöski köyhyys vieressään.
Paha tora oli ollut, Kauho joka-päiväinen, Miehen lähtä oli tullut Viinahan ja kurjuuteen;
Sekä tappelua siitä, Nimetöintä ristiä — Nyt hän saapi itkee niitä Muinaisia syntiä.
Mutta Anni eleleepi — Rouva sievän kanttorin, Onni luona käveleepi, Sulo illan aamuisin.
Lempi häntä kohteleepi, Kons'on luona tuttavan, Myöskin köyhä kiitteleepi, Saneleepi hyvyyttän.
Kodissansa ompi tyyni, Tyty sekä kauno muu, Joka elon kaikkityyni — Asti kuoloon ulottuu.
Lahja.
Kuka huonoo muisti pikku pirtissä? Kuka laittoi leivät näljän vaivassa? Kuka saatti vaateet alastomilleni? Mistä lahja tuotiin huonoon pirttiini?