Siten täällä käypi miehelle, Itsensä mi heittää himolle;
Synnin pyörtehissä ajeltaa — Kunnes Tuoni kohta saavuttaa.
Ukon lähdöstä.
(Tietä-anti sukulaiselle.)
Niitty-maa se oli kulossa, Lehti oli tuullut koivusta, Ikävänä oli maailma Vielä eilesessä illassa.
Nyt on yöllä lumen satanna, Valkiaksi kaikki muuttuna, Rauha ompi uusi kunnassa, Hiljainen pyhyys kaikessa — —
Mi oil' meidän vanha sairasna Pojes ompi mennyt vaivasta, Yks'on kylmä haamu jälellä — Henki ompi maasta paenna.
Syksy.
Syksy nyt on, Päivä on pimiä, iloton, Tuuli se puhuu, Metsässä huokuu.
Sydämmellä Ompi synkkiä vaivoja; Kullon ne loppuu, Suruni sammuu?