Toki vielä lempeä Sydämmess' on virkeä, Läksi tuosta syttymään, Valo taivon elpymään.
Kohta sain ma nousemaan, Elämähän uudestaan — — — Lämpimä on maailma, Min' on Herra luonuna;
Arvoisat on ihmiset Tuttavat on suloiset Kyll' on terve, iloisa Korkiassa luonnossa.
Sitä tahdon lemmetä, Vapahana elellä. Ystävissä kävellä — Kultiani sylellä.
Himoon antauva.
(Vertaus.)
Poika nosti melan venheesen: Anna hänen kulkee onnekseen.
Ja hän unoeli sulossa, Jopa pani maata kokassa.
Vene' se nyt vieree valloillaan, Kohta virta vetää kovempaan.
Viimmein tuli koski, kuohuisa, Joka pojan nieli kitaansa. — —