Hän on yksinänsä oleva, Päivä ajan kaiken paistava,
Maalimassa tääl'on turvasi, Ikuisassa siellä olosi.
Aavistus.[1]
Metsä seisoo hiljaksehen Syksy iltana, Ilman pielet käypi Lammin kuvassa.
Iki-toivo itseksensä Tekee matkansa — Pilvet pojes eroo Kuun valossa. —
Mustat pilvet poikkenevat Sielun pohjasta — Kerran taivas ompi Aivan kirskasna.
[1] Ruots: = Aningen.
Käki.
"Kussa olet kultaiseni Jopa sua odotan, Tule kohta suloni, Ikävä on oloni.
Kuule päivä pimenevi, Aurinko jo laskehen, Tule sieltä ilolla, Täällä o'otan salolla.