"Nimiluetteloa", sanoi hän.
Koetin miettiä. Mitä nimiluetteloa? En tietänyt sellaisesta mitään.
"Kuka sen sitten on ottanut?"
"Te."
Tämä lyhyt, mutta selvä syytös varkaudesta minuun nähden tuli odottamatta.
"Mutta missä sitten?"
Mies näytti kiusaantuneelta.
"En tiedä, mitä te tällä nyt tarkoitatte, mutta voinhan sanoakin asian, jonka itse tiedätte vallan yhtä hyvin kuin minäkin. Otitte nimiluettelon tunkeutuessanne luoksemme Varsovassa. Luettelo oli neulottu juutalaispuvun vuorin alle."
Vihdoinkin oli asia selvä. Totta totisesti, se oli tärkeä tieto. Mutta missähän olivat nyt nuo juutalaispuvut? Muistin hämärästi, että olimme ne heittäneet autoon, mutta sitten en tietänyt niitten kohtalosta mitään.
Mutta sittenkin mies valehteli käyntinsä tarkoituksen. Mitään ei oltu pengottu eikä tutkittu. Jokin muu tarkoitus hänellä oli ollut.