"Herra Gurnicki, arvaan, että teiltä on varastettu jotakin tärkeää!"
Puolalainen säpsähti kuin satutettuna ja hänen olentonsa ilmaisi varovaisuutta.
"Niin, katsokaas, teidän ilmeenne pettää teidät. Te olette huolissanne.
Tiedän sattumalta teidät rikkaaksi mieheksi. Syynä huolestumiseenne ei
siis voi olla jonkun rahasumman ja arvoesineitten menetys seikkailussa.
Te olette menettänyt jotakin muuta. Tärkeämpää!"
Katsoin häntä kiinteästi silmiin. Mutta puolalainen hillitsi itsensä täydellisesti ja naurahtaen suopeasti hän huolettomasti istuutui.
"Te päättelette nopeasti!"
"En ollenkaan, ja joka tapauksessa oikein! Mutta luulen, että minulla olisi keino…"
Jozef Gurnicki tarkasteli minua vaieten.
"Keino?" toisti hän hitaasti.
"Niin, ei oikeastaan keinokaan, vaan epäluulo. Epäilettekö ketään?"
Puolalainen pudisti päätään.