Ääni jyrähti ja katse leimahti ja sekä madame että mademoiselle koettivat epäonnistuneesti tekeytyä olemattomiksi. Karnevaali oli auttamattomasti lopussa, henkilössä, joka tarkasteli uitettua seuruetta, ei näkynyt jälkeäkään mistään karnevaali-ymmärtämyksestä. Puolalaisen diplomaatin hampaat kalisivat todellisesta pelosta.
"Mutta rakas Rebekka! Anna minun selittää!"
"Amos Aron!"
Puhuttelu oli niin tuikea, että ymmärsin Rebekalla olevan eittämättömiä oikeuksia kenraaliin, että hän oli tavannut rakkaansa hyvin vaikeasti selvitettävässä tilanteessa, seurassa ja puvussa, mitä Rebekka ei kyennyt eikä kai liioin tahtonutkaan ymmärtää, ja että Rebekalla oli suuri, ellei ehdotonkin ylivalta, niin nainen kuin hän ja niin kenraali kuin Amos Aron olikin.
Ja hän oli suuri ja roteva nainen, aito Israelin tytär, täynnä pyhää vihaa kuin naisellinen Mooses, ja valmis tuomitsemaan erehtyväisen Amos Aronin siekailematta.
En silloin tietänyt, kuinka urhoollinen kenraali lienee mahtanut olla granaattitulessa, mutta ilmeistä oli, että Rebekan kasvojen tuikeus oli riistänyt häneltä kaiken rohkeuden. Lisäksi oli Rebekan ilmaantuminen hänelle enemmän kuin yllätys, sillä hän ei ollut käynyt huoneessaan eikä siis myöskään ollut huomannut saapunutta sähkösanomaa.
"Ah, Rebekka! Onnettomuus, suuri onnettomuus! Tuskin hengissä pelastuimme. Odota hetkinen, niin selitän kaikki!"
Kenraali koetti epätoivoisesti kietoa kiusallista kylpylakanaa ympärilleen ja samalla avata lattialla olevaa pakettia, jossa arvasin seurueen vaatteitten olevan. Madame Pirard oli saanut takaisin malttinsa ja otti omansa ja mademoisellen vaatteet, jotka olivat toisessa paketissa, varsin näppärästi ja nopeasti kainaloonsa, kadoten sitten. Kenraali ojensi Jozef Gurnickille tämän vaatteet ja yhdessä puolalaisen kanssa livahdin minäkin huoneesta, jättäen kenraalin selviytymään ristikuulustelusta ja kiirastulesta, minkä epämiellyttävyydestä minulla oli vain heikko, mutta silti kaamea käsitys arvoisan Rebekka-rouvan katseesta ja olennosta päättäen.
Seurasin puolalaista, joka näytti olevan aivan suunniltaan. Tultuani hänen huoneeseensa soitin ja tilasin hiukan lämmikettä. Puolalainen pujahti kylpyhuoneeseen, josta ilmestyi neljännestunnin kuluttua täydellisenä gentlemannina.
"Pyydän tuhannesti kiittää teitä palveluksestanne", lausui hän minulle yhtä kohteliaasti kuin sydämellisestikin, vaikka selvästi huomasin hänen olevan äärimmilleen hermostuneen. Päätin hyökätä umpimähkään.