"Hyvä on."
Keskustelimme vielä jonkun aikaa, kunnes ovelta kuului koputusta.
"Sisään, olkaa hyvä!"
Kenraali näyttäytyi ovessa, täysin puettuna ja alistuvaisesti hymyillen. Ilmeisesti välien selvittely esivallan kanssa oli ollut rasittava.
"Lähdemme siis illalliselle. Kiitän omasta ja vaimoni puolesta teitä, herra Haapala, ystävällisestä avustanne, jota ilman me kai vieläkin ajelehtisimme meressä."
En ollut kovinkaan varma Lauran ja Editin suostumisesta, mutta lähdin kuitenkin suostuttelemaan. Molemmat olivat pukeutuneet iltapukuunsa ja Laura olletikin oli viehättävä, minkä hänelle sanoinkin saaden vastaukseksi yhden noita Lauralle luonteenomaisia olankohotuksia.
"Luulenpa, että sinä alat ulkomailla vähitellen muuttua kohteliaaksi!"
"Tarkoitukseni ei suinkaan ollut se. Olet pukeutunut varsin siedettävästi ja olen siitä tyytyväinen, kun minun täytyy esiintyä sinun seurassasi!"
Laura oli valmis niin ollen lähtemään, ja Edit, vaikka vastahakoisena, myös. Laskeuduimme alas, missä kenraali Rebekkoineen, monsieur Gurnicki ja sekä madame että mademoiselle odottivat. Huomasin, että myrsky oli tyyntynyt, vaikka Rebekka-rouva loikin taistelunhaluisia silmäyksiä molempiin seikkailijattariin, saaden osakseen hyväntahtoista, mutta selvästi hieman pilkallista kylmyyttä. Kenraali vaikutti koulupojalta, joka on saanut kolttosensa ehdollisesti anteeksi.
Autot odottivat ja ennenpitkää istuimme rantakasinon valaistulla parvekkeella illallispöydän ääressä. Tumma meri kohisi hiljalleen rannan hietikkoa vastaan, loistavien moniväristen rakettien aika ajoin suhisten valaistessa sen metallikiiltoista pintaa. Päivän helteen jälkeen tuntui raikas yöilma miellyttävältä, mustalaisorkesterin intohimoinen musiikki sointui hyvin yhteen riehakkaan iloisen karnevaalitunnelman kanssa, ja vähitellen, mutta varmasti suli myöskin Rebekka-rouvan jäinen ja myrskyinen mieliala, ja hän heitti, ellei tosin lempeitä niin ainakin aivan siedettäviä, silmäyksiä huonompaan puoliskoonsa. Madame Pirard oli loistavalla tuulella, hänen leikinlaskunsa ja päähänpistonsa saivat sekä Rebekka-rouvan että Editinkin hymyilemään, minusta ja Jozef Gurnickista puhumattakaan. Ainoa, jota pirteä ranskatar ei tuntunut erikoisemmin huvittavan, oli Laura. Lauralla on aina niin kummallisia päähänpistoja, etten ruvennut vaivaamaan päätäni, mikä tällä kertaa hänen pidättyväisyyteensä oli syynä. Kenraali piristyi myös vähitellen, sekä yleisen tunnelman että myös otaksuttavasti viinin vaikutuksesta, joten kaikki tuntuivat tyytyväisiltä.