"Eikä kukaan muukaan ole sitä tietämättänne käsitellyt?"
"Ei kukaan, voin sen vakuuttaa", vastasi kenraali käyden yhä enemmän hämilleen. "Mitä siellä olisi pitänyt olla?"
"Paperi, muuan tärkeä, ensiluokkainen paperi! Saimme vasta tänään tiedon salaisuudesta, siitä, että Gurnicki säilyttää tärkeitä papereitaan tässä paperossikotelossa. Hm, ei tietenkään ole mahdotonta, että hän on piiloittanut sen jonnekin muualle. Mutta harmillinen juttu tämä on, peräti harmillinen. Jos paperi olisi ollut tässä kotelossa, olisitte huomenna voinut pankista nostaa miljoonan markkaa."
"Perhana", pääsi kenraalilta. "Miljoonan! Mutta eikö paperia vieläkin voitaisi hankkia?"
"Tuskin. Gurnicki on varmasti nyt niin varuillaan, että yritys olisi turha."
Kenraali noitui hiljaa, mutta niin hartaasti, että ymmärsin häntä satutetun arkaan paikkaan. Eikäpä ihme, miljoona markkaa on hieman arka paikka kenelle tahansa. Niin, tosiaankin, olisinhan voinut tulla nyt miljoonamieheksi muutamassa hetkessä. Paperihan oli minulla. Eikä minulla kuitenkaan ollut juuri sanottavaa heikkoutta langeta kiusaukseen. Tietysti käyttäisin paperia hyväkseni, mutta omalla tavallani, joka, ellei se olisikaan niin tuottava, olisi kuitenkin hieman kunniallisempi.
Mutta kuka oli tuo vieras? En todellakaan voinut olla varma. Hän puhui venäjää, sujuvasti ja vaivattomasti, niin että venäjä tuntui kaikesta päättäen olevan hänen äidinkielensä. Olisiko hänkin siis emigranttivehkeilijöitä? Ei tuntunut siltäkään, hän ei kertaakaan edes sattumalta maininnut mitään sensuuntaista.
Todellakin, olihan vielä mahdollisuus ja vieläpä erittäin todennäköinen: mies oli bolsheviki. Mutta miten olisi selitettävissä hänen suhteensa kenraaliin, joka puuhasi tsaaria Venäjän tyhjälle valtaistuimelle? Selitys oli yksinkertainen: kenraalilla oli vapaanlaiset käsitykset politiikasta. Hänellä ei ollut ennakkoluuloja. Eilen puolalaisen diplomaatin kanssa, vastikään tsaarivehkeilijän ja nyt bolshevikin. Hieman eripuraista tuo seurakunta oli, mutta eihän kenraali kai ollut niin turhantarkka.
Hän tietysti toivoi ja lypsikin rahaa kaikilta, palveli kaikkia ja petti kaikkia. Vaarallinen, mutta tuottava ammatti epäilemättä.
"Yritys täytyy kai katsoa epäonnistuneeksi", sanoi vieras. "Riittää siitä siis. Mutta minulla on teille toinen ehdotus. Olisitteko halukas tekemään pienen matkan?"