"Ja maksu?"
"Tässä on kuitti. Mooses saa merkitä kuittauksen, kun asia on selvä.
Rahat nostatte Varsovasta, tehän tiedätte."
"Selvä."
"Tämän täytyy onnistua. Ymmärrättekö?"
"Se onnistuu varmasti."
Minä en voinut mitenkään olla, hyvinkin luonnollisista syistä, yhtä vakuutettu yrityksen onnistumisesta kuin kenraali. Myönnän kyllä, että jos kenraalilla olisi ollut tuhannesosankaan aavistus siitä, mikä makuuhuoneen vuoteitten alla makasi ja huokaili, ei hänkään olisi ollut varma. Mutta hän teki siinä anteeksiantamattoman virheen, että meni jotakin vannomaan tulevaisuudesta.
Vieras nousi ja ojensi kätensä. Kenraali saattoi hänet ovelle ja itse palasi paperi kädessä pöydän luo.
Minä olin kiihkoissani. Sanomalehtimiehenä olin tullut niin paljon seuranneeksi n.s. ulkopolitiikkaa, että täydellisesti tajusin, mitä bolshevikiagentti suunnitteli. Vilnan kysymys oli arka, tulipalon arka kohta reunavaltioitten välisessä yhteisymmärryksessä. Bolshevikien kannalta oli niin muodoin tärkeää, että Vilnan kysymystä hiukan herätettiin siitä uneliaisuuden tilasta, missä se jo jonkun aikaa oli ollut. Tarkoitus oli ilmeisesti toimittaa liettualaisille jokin väärennetty asiakirja uusista anastushankkeista kenraali Zeligovskin taholta, ja toimittaa se niin, etteivät liettualaiset epäilisi ollenkaan sen alkuperää eivätkä puolalaiset asiasta aavistaisikaan. Selkkaus, sangen todennäköisesti aseellinen, olisi silloin varma, ja mitä se merkitsisi juuri Varsovan konferenssin kynnyksellä, oli itsestään selvä. Kenraali Amos Aron Nagelkopf suorittaisi yrityksen käytännöllisen osan ja epäilemättä suorittaisi sen tyydyttävästi.
Ellei!
Ellei joku pistäisi sormiaan väliin. Minulla oli täysi aikomus se tehdä, mutta niin kauan kuin olin kenraalin huoneessa vuoteen alla, ei minun aktiivisuuteni mitään merkinnyt. Olisin suorastaan palanut halusta saada jutella Gurnickin kanssa, kertoa kaikki ja kysyä neuvoa. Minulla oli hallussani suunnattoman arvokkaita tietoja, tietoja, jotka voisivat merkitä minulle kunniaa ja kultaa ja menestystä, mutta minun täytyi maata hiljaa kuin hiiri ja pidättää hengitystäni hänen ylhäisyytensä juutalaisen kenraalin takia, joka ei edes ollut kenraali, siitäkin olin nyt miltei varma. Tietenkin suuriruhtinas oli itseottamallaan vallalla hänet sellaiseksi koroittanut.