Ojensin valokuvan kenraalille ja näin toisen kerran hänen kalpenevan. Valokuvassa oli ikuistettu kohtaus Zoppotin hiekkarannalta, missä kenraali Amos Aron Nagelkopf ja madame Heloise Pirard paratiisillisissa puvuissa istuivat tai oikeastaan makasivat sangen herttaisessa idyllimäisessä asennossa. Valokuva matkaansaattaisi varmastikin räjähdyksen tulenaran Rebekka-rouvan tunteissa.
Kenraali ei vieläkään antautunut.
"Mitä minua tällaiset tyhmyydet liikuttavat?"
"Kuulkaapa kenraali, minua alkaa tämä keskusteleminen jo väsyttää."
"Lopettakaa sitten."
"En lopeta, ennenkuin olen saanut asiasta selvän. Te, kenraali, olette köyhä mies, mutta Rebekka-rouva on rikas nainen. Teillä ei totisestikaan ole varaa menettää hänen suosiotaan. Tiedän sen kyllä. Siis nyt ehdottomasti ja viimeisen kerran: missä ovat paperit?"
Kenraali pyöritteli neuvottomana savuketta käsissään. Ilmeistä oli, että hän mietti jotakin rohkeaa ja hurjaa temppua, millä pelastautua vielä kahdennellatoista hetkelläkin. Istuin kärsivällisesti ja odotin, sillä aikaahan vielä oli.
"Olkoon menneeksi", taipui kenraali vihdoinkin, "ilmoitan siis. Paperit ovat neiti Soinin käsilaukussa."
"Siis hänen mukanaan?"
"Kyllä."