"En, mutta tiedän hänen saapuneen tänne. Emme ole vielä onnistuneet keksimään hänen asuinpaikkaansa. Hänellä on tosin täällä oma vakinainen asuntonsa, mutta hän ei tietenkään ole pitänyt oikein terveellisenä edes käydä siellä. Minulla on kuitenkin suunnitelma, millä voisin maksaa kenraalille hänen kepposensa Danzigissa."
Odotin jännittyneenä. Puolalainen veti taskustaan paperin.
"Kas tässä on syötti, ja luulenpa, että kala tarttuu. Mitäs pidätte tästä?"
Tartuin paperiin ja silmäsin sitä. Huomasin heti, että paperilla oli suuri arvo, se koski Puolan rajanpuolustusjärjestelyä ja bolshevikit varmaankin olisivat kernaasti tutustuneet sen sisältöön. Alla oli sotaministerin omakätinen allekirjoitus.
"Mitä te tällä paperilla aiotte tehdä?" kysyin.
"Aion myydä sen kenraali Nagelkopfille hyvästä hinnasta."
"Myydä? Mutta sehän olisi…"
Puolalainen teki rauhoittavan eleen.
"Se ei olisi mitään. Paperi on täydellisesti arvoton. Siinä ei ole totta sanaakaan."
"Mutta allekirjoitus? Väärennetty?"