"Missä Pankki-Israel asuu?" kysyin.
"Hän asuu juutalaiskorttelissa." Epämiellyttävä väre kulki pitkin selkäpiitäni. Juutalaiskorttelilla ei suinkaan ollut hyvää kaikua korvissani.
"Niin, en tahdo salata, etteikö seikkailulla olisi myöskin vähemmän huvittavia puolia. Juutalaiskortteli ei ole mikään lain ja järjestyksen pyhättö ja sinne on monta henkilöä kadonnut jättämättä jälkeäkään", sanoi puolalainen.
Tunsin kuitenkin olevani suomalainen. Seikkailu viehätti minua joka tapauksessa ja tahdoin uskaltaa. Olihan minulla kaksi vahvanlaista käsivartta ja revolveri, jonka olin hankkinut Vilnassa.
"Olkoon menneeksi", virkoin tarttuen puolalaisen käteen. "Minä lähden
Pankki-Israelin luo ja myyn paperin."
"Hyvä on. Saatte minulta suosituksen. Juutalainen puhuu saksaa, niin että tulette hänen kanssaan kyllä toimeen."
"Milloin lähtisin?"
"Hm, miksikä ei jo tänä iltana. Sitten on sekin asia suoritettu ja voimme senjälkeen rauhassa katsella kaupunkia."
Nousin ylös. Muuan ajatus juolahti mieleeni.
"Otan neiti Soinin avukseni. Hän voi vartioida kadulla, ja jos minulle sattuisi käymään hullusti, voi hän hälyyttää viranomaiset."