"Varmasti annatte, mutta teidän täytyy vakuuttaa minulle, että jos paljastukseni on todellakin jonkinarvoinen, minä saan synninpäästön."
"Sen voi aina luvata. Entä sitten?"
"Niin, paljastus sinänsä on jo suuriarvoinen, mutta se johtaa lisäksi toimintaan, missä henki ei ole minkään arvoinen."
"Te puhutte salaperäisesti!"
"Kuulkaapa nyt!" Kenraali alensi ääntään. "Tänä iltana kello 9 on eräässä juutalaiskahvilassa, minkä tiedän, kokous. Siellä hyväksytään lopullinen suunnitelma marsalkka Pilsudskin murhaamiseksi."
Puolalainen ponnahti pystyyn.
"Onko tuo totta?" kuiskasi hän kiihtyneen käheästi.
"Varmasti. Mutta kuulkaa nyt edelleen. Sain tämän tietää paikassa ja tavalla, joka ei teitä liikuta. Enempää en tiedä, mutta sen tiedän, että minua epäillään, enkä voi niin ollen mennä kokoukseen. Päästäkseen sinne täytyy omata erikoinen jäsenkortti. Ymmärrättehän tietysti, että koko piiri on kommunisteja, suurin osa palkattuja venäläisiä kätyreitä ja lisäksi joukko mielipuolisuuden rajoilla olevia kiihkoilijoita. Sinne kokoukseen täytyisi päästä millä keinoilla tahansa. Poliisiin ei maksa vaivaa turvautua, sillä ennenkuin kahvila saataisiin piiritetyksi, ehtisivät kaikki paeta, kokoontua jossakin muualla ja toimeenpanna suunnitelman kaikesta huolimatta. Ymmärrän, että bolshevikit tahtovat ehdottomasti raivata marsalkka Pilsudskin tieltä pois, hän on vaarallisin mies bolshevikien sotahankkeille ja hänen johdollaan on Puola peloittavan voimakas vastustaja."
Puolalainen vapisi kiihtymyksestä.
"Millä tavalla voimme sitten estää aikeen? Milloin yritys aiotaan suorittaa?"