"Niin, ja siksi olenkin teidät tänne kutsunut." Kutsunut! Oliko meidät tänne kutsuttu? En ymmärtänyt todellakaan mitään.
"Tilanne on siis tällainen: olen tehnyt teille pari kepposta, te tahdotte hyvitystä, minä haluan synninpäästön. Voimme kai niin ollen sopia, vai?"
Minun täytyi todellakin ihmetellä kenraalin joustavaa röyhkeyttä. Hän keskusteli puijaamiensa ja ryöstämiensä henkilöitten kanssa varsin rauhallisesti.
"Mitä te synninpäästöllä teette?" kysyi puolalainen. "Ei suinkaan teillä ole omantunnontuskia!"
Kenraali naurahti alistuvaisesti.
"Ei ole, ikävä kyllä. Mutta synninpäästöä tarvitsen todella. Miksi, se on oma asiani."
"Ja millä voisitte sen ansaita?" kysyin hieman huvitettuna.
"Paljastan muutaman suunnitelman."
Puolalainen pudisti päätään.
"Teidän suunnitelmistanne en anna neuvostoruplaakaan."