Nyökkäsin päätäni ja päätin pitää suuni kiinni. Tässä oli jotakin haudattuna ja aioin odottaa sen paljastumista. Kenraali tilasi viinin ja maistelimme sitä hitaasti ja nauttien pikareistamme. Viini oli todellakin ihmeellistä, sen aroomi oli ihanaa. Mitään siihen verrattavaa en ollut juonut. Tupakoimme ja joimme. Aikaa kului ehkä neljännestunti. Kuulimme silloin ulkona auton pysähtyvän lähistölle Ja vähän senjälkeen avattiin ovi ja hra Gurnicki tuli sisään.
Hän näytti myöskin hämmästyneeltä.
"Mitä tämä ilveily oikein merkitsee?" Puolalainen ei tuntunut ollenkaan ystävälliseltä.
"Malttakaa hiukan mielenne", sanoi kenraali ystävällisesti. "Selitän heti. Minulla on muuan ehdotus. Olkaa hyvä, tässä on tuoli ja tässä pikari. Viini on hyvää."
Puolalainen heitti hattunsa sohvalle ja istuutui. Kenraali pyöritteli savuketta sormiensa välissä. Hän ei oikein tietänyt, mistä ja miten alkaa.
"Meillä on ollut keskenämme eräitä väärinkäsityksiä…." alkoi hän, mutta puolalainen keskeytti.
"Väärinkäsityksiä! Yrityksiänne ei voine käsittää väärin."
Kenraali jatkoi hermostumatta.
"Niin, väärinkäsityksiä, joitten kumminkin toivon nyt selvenevän lopullisesti. En kiellä ollenkaan tekojani, mutta tahtoisin ansaita anteeksiantonne."
"Todellakin!" Puolalaisen huudahdus kuulosti pilkalliselta.