Tohtori ei vastannut mitään.
"Kas niin, antakaa kuulla mielipiteenne. Takaan, että niin nerokasta ajatusta otan tarkoin punnitakseni."
"Matkustan Tokioon."
"Hyvä. Tietenkin höyrylaivalla. Nerokasta! Mutta nykyään tarvitaan maailmassa passeja. Minä olen tänä aikana matkustanut lähes, maapallon ympäri ja minulla on ollut yli sata passia. Kaikissa maissa on erilaista, mutta passi on kaikkialla sama, kaikkialla sitä vaaditaan, niin vallankumouksellisten kuin vastavallankumouksellisten leirissä, niin keisarikunnissa kuin tasavalloissakin. Oletan, että teillä on jonkunlainen passi. Minulla ei ole. Rohkenen pyytää teitä todellisena vallankumouksellisena tekemään minulle sen ystävällisen palveluksen, että hankitte passin."
"Minne te aiotte sitten matkustaa?" kysyi tohtori jännittyneenä.
"Minä olen aivan yksin maailmassa ja epätietoinen minne mennä. Olen päättänyt seurata teitä, sillä oletan teidät pystyväksi mieheksi. Olen ainakin kuullut sellaista puhuttavan teistä. Matkustan teidän kanssanne, vaikkapa aluksi Tokioon."
Voimaton raivo kuvastui tohtorin kasvoilla.
"Älkää olko millännekään!" lohdutti Hoper. — "On hauskempi matkustaa yhdessä, enkä minä ole, vaikka itse kiitänkin, mikään mahdoton matkatoveri. Tuossa käteni! Te suostutte ehdotukseeni?"
"Hyvä on!" virkkoi tohtori väsyneesti.
5.