"Ja saanko sitten kunnian päästä erinomaisesta seurastanne?" kysyi tohtori kiusaantuneesti.
"Oi ei, minulla ei ole sellaista kiirettä!" puhui Hoper teeskennellyn kohteliaasti. — "Mehän olemme juuri vasta tutustuneet."
Tohtori näytti avuttomalta.
"Katsokaas", jatkoi ameriikkalainen, "minulla on vielä toinenkin pyyntö. Oletan teidän olevan pakomatkalla. Oh, älkää väittäkö vastaan, minä olen kyllä oikeassa. Te olette siis pakomatkalla. Ameriikka on käynyt vähän liian kuumaksi. Minä olen samalla asialla. Mutta nyt on jäljellä kysymys: mihin ja miten? Otaksun, että te olette jo itsenne suhteen vastannut näihin kysymyksiin?"
"Mitä —"
"Älkää hermostuko! Meillä on aikaa keskustella vallan järkevästi kaikista näistä asioista, kuten todellisille vallankumouksellisille sopii. Siis, minne olette matkalla?"
"San Franciscoon!"
"Kyllä tietenkin, mutta olen varma siitä, ettette sinne pysähdy."
"Melbourneen."
"Oi, te olette todellakin mainio pilailija, mutta saanko luvan kysyä, mitä tekisitte Austraaliassa. Siellä ei ainakaan voi järjestää vallankumousta."