Hoper istui huolettomana ja velttona nojatuolissa ja savuutteli, tohtorin tarkkaillessa hänen puuhiaan syrjästä, eikä suinkaan aivan tyytyväisin mielin. Tohtoria kiusasi miehen läsnäolo, josta hän ei tiennyt, kuka ja mikä hän oli.
"Laiva lähtee siis muutaman tunnin kuluttua?" kysyi Hoper.
"Niin", kuului tohtorin lakooninen vastaus.
"Mutta kysykäämme toki", jatkoi ameriikkalainen ja soitti. Hän tiedusti palvelijalta, ja tämä palasi ilmoittaen, että laiva lähtisi vasta seuraavana aamuna. Hoper kiitti, mutta harmitteli samalla mielessään automatkaa, joka oli näin ollen puoleksi turha.
"Oletteko tilannut hytit meille molemmille?" kyseli väsymätön Hoper.
"En", vastasi tohtori kiusaantuneena.
"Niinkö", venytti Hoper. — "Siinä tapauksessa neuvoisin teitä mitä pikimmin sen tekemään, sillä, kuten sanottu, minä aion todellakin antaa teidän nauttia seurastani ainakin toistaiseksi. Ja teidän seurassanne on muuten mukiinmenevän miellyttävää matkustaa."
Tohtori soitti ja pyysi palvelijaa hankkimaan kaksi ja ensiluokan hyttipaikkaa valtamerilaivassa. Hoper vihelteli tyytyväisenä.
"Ja koska me nyt olemme olleet jo pitkän aikaa yhdessä, katson voivani hetkeksi poistua omille yksityisille asioilleni. Palaan viimeistään neljän tunnin kuluttua. Tarvitsen yksinäisyyttä, kuten kai tekin! Jääkää näkemiin!"
Amerikkalainen teki syvän kumarruksen ja poistui. Alakäytävässä tuli häntä vastaan muuan eurooppalaisesti puettu japanilainen, ja mennessään seurusteluhuoneeseen huomasi ameriikkalainen Cotterin istuvan lähellä ovea. Hoper istuutui muitta mutkitta hänen viereensä. "Näittekö japanilaista", kysyi Cotter, "… joka meni ylös?"