"Ja nyt skruuville!" ehdotti Cotter, ja muutaman hetken kuluttua oli koko vastavallankumouksellinen seurue syventynyt tutkimaan neljän kuninkaan kirjaa.
Kivinen siisti juuri itseään, kun herra Nosowkin koputti ovelle ja ilmoitti auton odottavan. Väsymystään valittaen oli muu seurue Kivisen neuvosta kieltäytynyt lähtemästä yökahvilaan, päättäen kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa pistäytyä herra Audhonin luona heti kun huvittelijat olisivat poistuneet. Sanomalehtimies oli muutaman hetken kuluttua valmis ja lähti luoden iloisen silmäyksen muuhun seurueeseen salaa Nosowkinilta.
Auto hurahti liikkeelle ja lumi tuprusi sen ympärillä sakeana pilvenä.
"Huh, vallankumous ei ole helppoa!" huoahti bolsheviikki itsetiedottoman koomillisesti, heittäytyessään auton pehmeille istuimille.
Parinkymmenen minuutin kuluttua auto pysähtyi valaistun ovikäytävän eteen, molemmat miehet hyppäsivät pois ja astuivat kahvilahotelliin. Kivinen tunsi pettyneensä, sillä jo ensi silmäyksellä huomasi vallankumouksen ja bolshevistisen diktatuurin vaikuttaneen mullistavasti hotellielämäänkin. Kaikki oli alastoman yksinkertaista ja niukkaa, pöydät ilman valkeita liinoja, tarjoilijat vähemmän miellyttäviä ja korttiannokset surkeita. Mutta Nosowkin-Nenäkäs hymyili itsetietoisesti, kulki parin huoneen läpi ja avasi oven, johon oli kirjoitettu: Konttori. Hovimestari näyttäytyi oviaukossa, mutta tunnettuaan Nosowkinin kumarsi syvään ja laski seurueen menemään. Kuljettuaan pitkän hallin läpi avasi hovimestari taas oven ja johti heidät ylellisesti, itämaisen loisteliaasti koristettuun ja kalustettuun hotellisaliin, jossa jouhiorkesteri takalavalla parhaillaan soitti jotakin surumielisen tulista ja kiehtovaa venäläistä kappaletta. Tämä oli siis niitä salahotelleja, joita pidettiin yllä bolsheviikkijohtajain tieten ja suosiollisella myötävaikutuksellakin ja joissa satumaisista hinnoista saattoi olla ja elää kuin entisinä rauhanpäivinä.
Jätettyään vaatteensa hovimestarin haltuun astuivat miehet saliin, joka oli jo miltei täysi. Nosowkin tervehti useita, milloin alentuvaisesti hymyillen, milloin notkeasti ja kunnioittavasti kumartaen. Bolshevikkien virkakoneiston keskuudessa ei toverillisuudesta, paitsi julkisissa puheissa, ollut paljonkaan tietoa.
He istuutuivat vapaan nurkkapöydän ääreen ja tilasivat. Muutaman hetken kuluttua ilmestyi pöytään ylellinen illallinen kaikkine mahdollisine ruokalajeineen ja erikoisuuksineen, pullo "vanhaa nikolajewskoita" ja muutakin. Herra Nosowkin loisti herkuttelijan tyytyväisyydestä.
"Niin, katsokaas, vallankumous ei ole helppoa, mutta täytyy suoda sen esitaistelijoille joitakin etuoikeuksia. Ja ettei näistäkään viattomista huvituksista saataisi aihetta vastavallankumoukselliseen propagandaan, pidetään kaikki salassa. Maljanne!" Ja Nosowkin kulautti, Kivisen hiukan maistaessa.
Ohjelma, cabaret ja varieté, jatkui. Esiintyi tanssijattaria, jotka tanssivat "proletaaritansseja", mutta nämä eivät missään suhteessa eronneet entisistä tansseista. Vain nimi oli muutettu. Sali raikui suosionosoituksista. Mieliala alkoi kohota. Kivinen piti kaikkea tarkoin silmällä, mutta jatkoi samalla terävää keskusteluaan Nosowkinin kanssa. Bolsheviikki tuli yhä vapaammaksi.
"Tarkoitustenne malja!" esitti Nosowkin, ja empimättä tyhjensi Kivinen omansa, hirtehishuumorinen väike silmissään.