"Hm, tämä kohta on vaikea järjestää", virkahti Hoper. — "Mutta kuulkaas, voisimmehan teidät sitoa ja jättää sitten jonnekin, josta teidät heti löydettäisiin."
Hra Nosowkin pudisti murtuneena päätään. — "Se voisi ehkä henkeni pelastaa, mutta asemani olisin joka tapauksessa menettänyt. Minut alennettaisiin ja pistettäisiin punaisen armeijan riveihin."
"Ja teillä ei tietenkään ole mitään sotaisia harrastuksia. Se on kyllä ymmärrettävää."
"Mutta", aloitti bolsheviikki arasti, "jos saisin ehdottaa…"
"Antaa tulla vain", virkkoi Kivinen rennosti. — "Jos kerran itse selviämme, niin voimmehan auttaa teitäkin."
"Niin, katsokaas, jos te ottaisitte minut mukaanne?"
"Soo-o! Ei enempää eikä vähempää!" naurahti Kivinen. — "Mitäs 'Kansainvälinen Antibolshevistinen Valkoarmeija' arvelee tästä kainosta ehdotuksesta?"
"Jos asiaa harkitsee tarkemmin, niin on siitä vain hyötyä. Hra Nosowkin voi auttaa meitä matkalla. Minä suostun", sanoi Cotter.
"Ja minä!" Hoper virkkoi, Koskelan yhtyessä.
"Siis toveri Nosowkin otetaan mukaan. Päätetty."