"Me asetumme tohtorin käytettäviksi, ei muuta", lausui Koskela.
"Mistä tiedätte minut oikeaksi henkilöksi."
"Te teitte merkin, astuessanne huoneeseen?"
"Riittää. Olen tyytyväinen. Te tulette tänne uudelleen tänä iltana klo 8. Missä asutte?"
"Meillä ei ole vielä asuntoa, mutta aiomme sen heti hankkia.
'Hotelliin' emme halua muuttaa erinäisistä syistä."
"Menkää. Minulla ei ole aikaa." Tohtorin ääni kävi äkkiä kiihkeäksi ja kärsimättömäksi, ja pienet silmät leimahtivat. Ystävykset poistuivat. Käytävässä oli palvelija odottamassa ja tämä saattoi heidät ulko-ovelle, auttaen ensin päällysvaatteet heidän ylleen. Kadulle tultuaan ystävykset aivan vaistomaisesti huoahtivat.
"Hänkö se olikin!" virkkoi Kivinen hämmästyneenä ja vapautunein mielin sytytti savukkeen.
"Niin kuka?" tiedusti Koskela odottavasti.
"Tohtori Sergei Altdorff-Danin-Selski, pietarilainen ihmeparantaja, spiritisti ja tsaarivallan santarmikätyri."
"Hänkö? Ei, tämä on puolalais-saksalainen, mielisairas lakimies Max Zombiewski, joka karkasi hullujenhuoneesta ja sittemmin Köpenhaminasta käsin harjoitti kumouksellista kiihoitusta Saksassa!"