"Tuskinpa tarvinneekaan", lausui Olle. "Eikö hän ollut pieni, tumma, kumaraharteinen mies? Nenä omituisen muotoinen, niinkuin olisi sitä lyöty hiukan altapäin?"
"Oli", virkkoi Koskela hieman kummastuneena.
"Arvasinhan minä. Hän ja Gröhn ovat aina yhdessä. Hänen nimensä on Norrvall, ammattipeluri ja vääränrahantekijä tai oikeastaan setelinväärentäjä."
"Kaunis kolmikko!" huudahti Kivinen. — "Varas, kavaltaja ja vääränrahantekijä! Ja johtajana hullu! Eläköön bolshevismi!"
"Emmekö pääsisi miesten ansioluetteloitten perusteella heihin käsiksi?" kysyi Koskela.
"Ei", vastasi Olle. "He ovat kyllä rikollisia, mutta tällä hetkellä ei heitä syytetä mistään ja entiset ovat kuitatut. Muuten, minä olen antanut ottaa selvän 'tohtorista' ja voin ikäväksemme ilmoittaa, että hän on täysin turvattu. Hänen paperinsa ovat kunnossa."
"Tehtävämme alkaa muuttua melko vaikeaksi. Me olemme tekemisissä bolsheviikkien kanssa, mutta emme sittenkään voi syyttää heitä mistään. Meillä ei ole mitään todistuksia. Jeeveli sentään!" menosi Koskela.
"Yksi keino voi auttaa", sanoi Kivinen. "Meidän on yritettävä ottaa selville salainen kirjapaino ja passitoimisto. Niistä voidaan herrat vetää vastuuseen."
"Se lienee ainoa keino", yhtyi Ollekin. "Minä muuten…"
Puhelinsoitto keskeytti Ollen. Koskela tempasi kuulotorven.