"Svensson."
Olle ja Kivinen huomasivat, kuinka Koskela vain vaivoin saattoi pidättäytyä huudahtamasta.
"Mitä?… niinkö?… Niin, tietysti! Molemmat? Jaha, jaha… Klo 4.08… hyvä on, hyvä!".
Koskela soitti kiinni ja kääntyi jännitettyneinä odottavien toverien puoleen.
"Nyt on tarpeen nopeita päätöksiä ja rohkeita tekoja. Tohtori soitti ja ilmoitti, että meidän on matkustettava hänen kanssaan huomisaamuna klo 4.08 — Lontooseen."
"P—na", pääsi Kiviseltä väkisinkin. — "Lontooseen?" Ollekin seisoi kysymysmerkkinä.
"Niin, Lontooseen."
"Meidän on siis jätettävä tutkimukset kesken täällä Tukholmassa?" kysyi
Kivinen.
Koskela vilkaisi kelloonsa. "Kello on nyt puoli kaksitoista. Meillä on siis neljä ja puoli tuntia aikaa. Neuvotelkaamme nyt nopeasti ja toimikaamme sitten vielä nopeammin. Ensiksi on ratkaistava, lähdemmekö Lontooseen vai ei. Odota! Jos me lähdemme, jäävät tutkimukset täällä aivan kesken. Se olisi todellakin vahinko. Mutta vahinko olisi jättää myöskin käyttämättä näin mainio tilaisuus tutustua maanalaiseen työhön Englannissakin. Piru vieköön koko tohtorin! Mitä teemme?"
"Minä otan puheenvuoron", virkkoi Kivinen. — "Meidän on lähdettävä mukaan, maksoi mitä maksoi. Muuten, lähdetkö sinä mukaan?" hän kääntyi Ollen puoleen.