"Kyllä, siitä saa olla huoletta. Saavat Turussakin komean jutun, sillä tein Ollen kanssa sopimuksen, että hän antaa täydellisen selostuksen asioista lehdelleni samaan aikaan kuin omalleen. Kunnianhimoisena harmittaa vain, ettei nimeäni voida mainita selostuksessa!"
Ja kaksi viisasta, jotka seurasivat yhtä hullua kohti tuntemattomia kohtaloita, ojentautuivat nukkumaan, pikajunan kiitäessä pimeässä syysaamussa etelää kohti.
12.
Ystävykset tapaavat muutaman henkilön omituisissa olosuhteissa jo ennenkuin aavistavatkaan.
Maisemat vilahtelivat ohitse, matkailijoittemme vaipuessa junamatkojen tavalliseen tylsyyteen. Vaunusta poistui pari henkilöä, muutamia tuli sijaan, mutta mitään merkittävämpää ei tapahtunut. Ei maittanut lukeminen eikä liioin keskustelukaan, vaan ystävykset torkkuivat puolihorroksissa vastapäätä toisiaan puhumatta juuri sanaakaan. Aamupäivällä pysähtyi juna suuremmalle asemalle, ja ystävykset riensivät ravintolaan aterioimaan.
"Tohtori kulkee edellä", kuiskasi Kivinen kääntämättä päätään.
Tohtori oli puettu hienoon englantilaismalliseen matkailupukuun, ja käyttäytyi kuten suuren maailman mies ainakin. Koskela seurasi tarkoin hänen toimiaan, mutta tohtori ei tavannut ketään eikä vaihtanut sanaakaan muitten kuin ravintolapalveluiden kanssa. Nautittuaan tilaamansa aterian hän maksoi ja poistui. Koskela, viitattuaan Kiviselle, että tämä odottaisi, riensi jälkeen ja huomasi tohtorin poikkeavan sähkölennätinkonttoriin. Jääkäri harmitteli mielessään, mutta se ei auttanut. Sähkösanomasta ei voinut saada selkoa, sillä matkailijoillamme ei ollut mitään sentapaisia valtuuksia.
Syötyään ja juotuaan aamukahvit, ystävykset palasivat vaunuosastoonsa, Koskelan ostettua ensin paksun pinkan sanomalehtiä. Junan lähdettyä liikkeelle syventyi hän niitä tutkimaan, Kivisen hiukan kummastellen tarkatessa Koskelan innokasta puuhaa, sillä hän tiesi, että jääkäri oli verrattain laiska lehtiä lukemaan. Koskela ei puhunut mitään, mutta hymähteli toisinaan itsekseen ja vihelteli.
Lähellä Kristianiaa antoi tohtori Koskelalle huomaamatta kirjelapun, johon oli merkitty tohtorin osoite kaupungissa sekä se hotelli, johon seikkailijoiden oli muutettava. Mitään muuta yhteyttä ei koko matkalla tapahtunut. Kun illalla juna saapui Kristianiaan, ajoivat ystävykset neuvottuun hotelliin, puhdistautuivat ja söivät kunnollisen aterian. Senjälkeen he lähtivät kävelemään ympäri kaupunkia, Koskelan ilmoitettua, että hän kyllä osaa jonkunverran opastaa.
"En ole tiennytkään, että myöskin Kristiania on sinulle tuttu", virkkoi
Kivinen heidän päästyään kadulle.