"Aina vähän", vastasi Koskela lyhyesti, silmäin välkähtäessä hiukan omituisesti.
"Mitä, oletko sinäkin ollut mukana siinä?" kysyi Kivinen hämmästyneenä.
"No niin, jättäkäämme tämä aihe, sillä se on vieläkin liian läheinen, voidakseni siitä antaa tarkempia tietoja. Mutta totisesti, ellen olisi nyt virkamatkalla niin koettaisin kyllä saattaa itseni tekemisiin norjalaisten viranomaisten kanssa ja koettaisin tutkia, kuinka kestäviä ovat norjalaiset vankilat. Siellä istuu muutamia suomalaisia poikia ja puoleksi ilman omaa syytä. Olisi hauskaa avustaa kerran karkaamista, kun tässä on saanut tottua avustamaan vangitsemista. Mutta nyt ei sovi."
Istuttuaan parissa kahvilassa toverit palasivat hotelliinsa ja paneutuivat nukkumaan. Merimatka oli alkava seuraavana päivänä.
"Kuule, Koskela, huomasitko sitä miestä, joka sivuutti meidät noustessamme tänne kerrokseen?"
"Mitä sitten?"
"Hän oli myöskin niissä kahdessa kahvilassa, joissa kävimme."
"Hm, enpä todellakaan tullut panneeksi merkille. Mitähän tuo voisi merkitä?"
"Kuka hänet tiesi, ehkä ei mitään. Ei meissä ainakaan ole mitään urkittavaa", tuumi Kivinen väsyneellä äänellä.
* * * * *