"Mi… minuako tavata?" soperteli englantilainen.
"Aivan oikein, mutta emme todellakaan osanneet odottaa, että näin pian jo onnistuisimme saamaan teidät käsiimme", jatkoi Koskela kiusantekoaan.
"Mitä tämä oikein merkitsee?" jyrähti englantilainen. "Vaadin lähempää selvitystä!"
Ystävykset kaivoivat mitään puhumatta Tukholmassa saamansa suositukset taskustaan ja ojensivat ne hra Cotterille. Tämän ilme muuttui heti.
"Tämäpä sattuma, tämäpä sattuma", hoki hän yhtämittaan. "En olisi todellakaan osannut aavistaa! Asia on nyt sikäli selvä!"
Ja englantilainen nauroi hiljaista, pidätettyä nauruaan.
"Tehkää hyvin ja istukaa! Tässä, saanko tarjota!" Poliisimies ojensi savukekotelon, ja pian puhaltelivat ystävykset kunnollisia sauhuja.
"Nyt, kun asiamme lienee selvä, vastannette hyväntahtoisesti kysymykseeni: miksi ja miten meidät pidätettiin?" tiedusti Kivinen.
"Tjah, se oli oikeastaan vain epäluulo. Te olitte Kristianiassa, eikö totta?"
"Kyllä!"