"Te esiinnyitte siellä varomattomasti!"
"Kuinka niin?"
"Katsokaas, meidän täytyi pitää silmällä, ketä maahamme tulee ja ketä ei. Kristianiasta päin tulee eniten vaarallista väkeä. Meillä on siellä miehiä. Teidät keksittiin sattumalta. Te puhuitte bolsheviikeista ja muutamasta tohtorista, jonka me hyvin tunnemme. Miehemme seurasi teitä hotelliinne ja otti selvän nimestänne. Hän oli kuullut teidän keskuudessanne puhuttelevan toisianne toisilla nimillä. Hotellissa sai hän tietää teidän aikovan matkustaa Englantiin. Hän sähkötti nimenne ja tuntomerkkinne, ja tässä te nyt olette."
"Aavistin jo matkalla, että jotakin sellaista oli sattunut. Muuten, me huomasimme teidän miehenne siellä Kristianiassa. Hän seurasi meitä kuin varjo, mutta näkyvä varjo", virkkoi Kivinen.
"Kas, hän on vasta aloittelija. Ei voi liikaa vaatia. Joka tapauksessa ei hän kovinkaan väärillä jäljillä ollut. Ja häntä saamme kiittää siitä, että tapasimme toisemme näin pian."
"Me tarvitsemme teitä, sillä kun nyt tohtori on saapunut tänne meidän seurassamme…", alkoi Kivinen, mutta hra Cotter ponnahti kuin vietereiltä ja kimposi pystyyn.
"Tohtori! Onko tohtori saapunut Lontooseen?" huudahti hän.
"On kyllä, tavallaan meidän seurassammekin", vastasi Koskela rauhallisesti, aivankuin asia olisi ollut mitä luonnollisin.
"Ja me emme tiedä siitä mitään. Missä hän nyt on? Hänet on heti vangittava!"
"Ei missään tapauksessa", virkkoi Kivinen nopeasti. "Anteeksi, mutta meidän täytynee selittää teille tilanne perinjuurin."