"Odotahan, ne koettavat leipoa ensin seurakunnan mahdollisimman kuumaksi ja heittävät sen vasta sitten. Ne kyllä osaavat temppunsa, mutta luulenpa, että mekin ne osaamme, ja meidän 'pommimme' on ainakin yhtä tehoisa kuin heidänkin."
Länkisääri-Smith kuiskutteli joukossaan ja astui sitten uudestaan korokkeelle.
"Minun ja minun tovereitteni huomiota herättää se, ettei puheenjohtajamme ole saapunut kokoukseen, vaikka hän hyvin tiesi, kuinka tärkeä tämä on. Olen melkein varma siitä, ettei hän omasta tahdostaan ole jäänyt pois. Olen lähettänyt miehen ottamaan selvää hänestä."
Kokouksessa herätti Smithin ilmoitus kohtalaista hämmästystä. Alettiin odottaa. Noin parinkymmenen minuutin kuluttua palasi mies kiireesti saliin, kuiskasi Smithille pari sanaa. Pikku mies hypähti ylös hämmästyneenä ja riensi korokkeelle.
"Osaa pakana näytellä, vaikka kaikki on hänen itsensä järjestämää!" murahti Kivinen.
"Toverit! Puheenjohtajamme on vangittu. Poliisit ovat hänet vanginneet."
Ääretön melu täytti huoneen. Ilmoitus oli tehnyt tarpeellisen vaikutuksen.
"En tiedä vielä, mistä mahdollisesta syystä hänet on vangittu, mutta varmastikin siitä, että hän on meidän luottamusmiehemme. Tarvitaanko enempää vakuuttamaan teille, että taisteluun on ryhdyttävä, että lakkovaatimuksiin on lisättävä vaatimus hänen pikaisesta vapauttamisestaan. Lakkoon, lakkoon!"
"Lakkoon, lakkoon!" Huoneen täytti huumaava melu. Bolsheviikit olivat täydellisesti voittaneet.
Länkisääri-Smith jatkoi puhettaan ja määritteli lakkovaatimukset. Lakko päätettiin alottaa heti, kaikki kannattivat sitä. Vanhat ja vakavat työläisetkin tuntuivat menettäneen koko hillitsemis- ja arvostelemiskykynsä.