"Päivää, toverit!" Tervehdys oli kysyvä.
"Strastvui, tavarish!" Koskela vastasi oikein, ja miehet astuivat sisään. Eteisessä paloi himmeä sähkö, ja pieni huone, johon seikkailijamme johdettiin, teki siisteydestään huolimatta ikävän ja vieroittavan vaikutuksen.
"Jaha, te olette siis täällä. Entä sitten?"
Mies oli äärimmäisyyteen saakka epäluuloinen. Mutta kun miehet olivat ojentaneet hänelle markan setelin ja lausuneet tunnuksen, oli hän vakuutettu.
"Onko kaikki kunnossa?" kysyi Koskela levottomasti.
"On", vastasi mies yksikantaan.
"Hyvä, että pääsemme lähtemään tänä iltana. Me emme halua viipyä päivääkään liian kauan. Sitten: mikä on hintanne?"
Miehen silmät välähtivät ja hän mietti hetken ennenkuin vastasi.
"Kolmetuhatta."
"Oletteko hullu? Me emme ole mitään kapitalisteja."