"Ette, sen tiedän hyvin", virkkoi mies ilkeästi. "Kapitalistit pääsevät
Ruotsiin vähemmälläkin. Mutta tehän olettekin punakaartin…"
"Hiljaa, ne asiat eivät teitä liikuta. Maksan kaksituhatta."
"Ei riitä."
"No emmehän me voi Ruotsiin tulla pennittöminäkään. Viimeisen kerran: kaksituhatta viisisataa."
Mies jäi tuumimaan. Kivinen istui kuin tulisilla hiilillä, mutta
Koskela oli kylmä ja tyyni.
"Hm. Olkoon, vaikka luulenkin, ettette ole aivan tavallisia punakaartilaisia…"
Kiviseltä salpautui hengitys. Olisiko mies…?
Mutta Koskela hymähti pilkallisesti: "Luuletteko meitä ehkä venäläisiksi kansankomisarioiksi?"
"Sinne päin…"
Kiviseltä pääsi helpotuksen huokaus, kun taas Koskela virkkoi käskevällä äänellä: