"Luulkaa mitä luulettekin, mutta muistakaa pitää luulonne omina tietoinanne."
Mies ei virkkanut mitään, mutta kun Koskela veti kohtalaisen viinapullon pohjattomista taskuistaan, palasi äskeinen irvistys miehen kasvoille.
"Ryypätään!" kehoitti Koskela tehden leveän sakilais-eleen. Mies kiitti ja maistoi.
"Miten asiat menevät?" tiedusteli Koskela huolettomasti.
"Mikäpäs tässä. Hoitaa postia ja siinä kaikki."
"Järjestötoiminta lienee vaikeaa?"
"Kai se on, minä en tiedä, kun en ole päällikkömiehiä ja kaikki toimivat salaa, tietämättä toisistaan. Tulee postitse määräys, et tiedä mistä, täytät sen ja sitten tulee maksu. Se on hiljaista hommaa."
"Joo, nyt sitä osataan. Hyvästi on järjestetty. Muuten, voin sen sanoa, tulee kohta parempaakin. Alkaa olla aika toimia." Koskela virkkoi tämän niin salaperäisesti ja varmasti, että mies hätkähti.
"Jokohan. Mutta rahaa lähetetään edelleenkin?" Ilmeisesti piti mies rahojen saamista tärkeimpänä "toimintana".
"Tietysti. Nyt kai voimme lähteäkin." Koskela pisti viinapullon takaisin taskuunsa, sillä liikaa ei sopinut miehelle antaa.