Samassa toi lennätinsotilas tukun sähkösanomia kapteenille. Koskela ja
Cotter siirtyivät kapteenin viereen.
"Jaa, tässä pieni esimerkki! Me olemme tuhansien kilometrien päässä ihmisistä, yksinäisiä aavalla valtamerellä, mutta näkymättömät siteet kiinnittävät meidät lujasti sinne. Eetteriaallot pysyttävät meidät tapausten tasalla. Me tiedämme likipitäin kaikki, mitä hiukankin huomattavaa tapahtuu. Tässä on uutisia."
Matkailijat ryhtyivät lukemaan radiolennättimen sieppaamia sirpaleita ja katkelmia maailmanhistoriasta. Pöydällä oli tavallisen sanomalehden ulkomaa-aineisto täydellisenä ja tuoreena.
"Maailma kuohuu sodan jälkeen", virkkoi Koskela. — "Levottomuuksia on kaikkialla: Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Portugaliassa, Espanjassa, Norjassa, Italiassa, Rumaniassa…"
"… ja Argentiinassa!" täydensi kapteeni, ojentaen muutaman sähkösanoman Koskelalle.
"Niinkö? Ahaa, vai sielläkin! Ja ryssät! Ne ovat etupäässä aina, missä jotakin bolshevistista on tekeillä. Hm, tohtori?"
"Lyön vetoa tuhannen puntaa, että tohtorilla on jotakin tekemistä sikäläisten tapahtumain kanssa!" huudahti Cotter.
"Mahdollista", myönsi Koskela.
Sähkösanomassa ei kuitenkaan ollut vielä mitään erikoisempaa. Oli vain ilmennyt lakkoliikettä ja levottomuutta Buenos Airesissa.
"Mutta minnehän tohtori matkustaa?" kysyi Koskela äkkiä. "Jos hän saa päähänsä matkustaa suoraan Etelä-Ameriikkaan?"