Virkailija palasi ja ojensi lomakkeen. Kivinen kiitti ja istuutui kirjoittamaan.
"Saanko tarjota?" lausui sanomalehtimies ja ojensi savukekotelonsa.
"No, miten edistyy teidän juttunne?" virkkoi hän hymyillen.
Virkailija naurahti itsetyytyväisesti. "Kiitos kysymästä. Luulenpa, että linnoitus alkaa olla antautumaisillaan. Muuten, terveisiä neiti Rigeriltä. Hän kävi tässä noin tunti sitten ja jutteli kymmenisen minuuttia. Jaa, teillä on hyvä maku, herra Kivinen, täytyy tunnustaa", pilaili virkamies.
Kivinen naurahti tyytyväisesti, ja hänen vilkkaat ja avoimet kasvonsa vetäytyivät leveään hymyyn. Olle vihelsi pitkään.
"Kai tulette tämäniltaiseen juhlaan", kysyi Kivinen.
"Kyllä, saan silloin vapaata. Täytyyhän tässä jumalattomassa kuivuudessa edes hiukan kastella kaulaa ja huvitella."
"Näkemiin sitten, ja suuri kiitos!" sanoi Kivinen ja antoi virkailijalle täytetyn lomakkeen ja maksun. "Illalla tavataan."
Päästyään kadulle lähtivät ystävykset autoasemalle.
"Vieläkö epäilet neiti Rigerin syyllisyyttä?" kysyi Olle.
"En sano mitään. Osoitteen kirjoitan heti muistiin. Tukholma, Strandgatan 43. Import & Export. Luulenpa, että moottoripyöräilijä on jossakin tämän osoitteen lähistöllä."