Pienen aukeaman laidassa oli autoasema. Ystävykset nousivat autoon, ja kuljettaja, haukotellen ja venytellen jäseniään, kiersi moottorin käyntiin. Auto hypähti liikkeelle ja painui kesän täydessä vihreydessä komeilevain puutarhain ja niitten lomitse pilkottavain huvilain reunustamalle valtatielle. Ilmanpaineen synnyttämä tuulenhenki virkisti sietämättömässä kuumuudessa.
"Asemalle!" määräsi Kivinen.
Auto liukui pitkin sileää ja kovaa tietä, sivuutti muutamia maalaisrattaita, kallistui hiukan mutkassa ja sujahti sitten neiti Rigerin huvilan ohi. Ketään ei näkynyt. Parin kilometrin päässä olevan pikku ravintolan luona Kivinen antoi määräyksen pysähtyä. Ystävykset hyppäsivät autosta, menivät verannalle ja tilasivat hiukan juotavaa. Isäntä tuli itse tarjoilemaan. Olle, joka oli parikin kertaa ollut ravintolassa, tarttui puheeseen.
"Hyvää päivää! Joko olette kuullut siitä suuresta jutusta?"
"Kyllä väin", virkkoi isäntä.
"Muistatteko sattumalta, mihin aikaan se moottoripyöräilijä porhalsi tästä ohi?"
"Moottoripyöräilijä? Olen istunut tässä koko päivän kuistilla ja päätellyt tilejäni, mutta mitään moottoripyörää ei tänään ole tästä kulkenut ohi."
"Jaha", Ollen äänessä oli hiukan ihmettelevä sävy. "Minne vie se sivutie, joka haaraantuu tässä lähellä oikealle?"
"Lähimmälle rautatiepysäkille, heti seuraavalle tältä asemalta."
"Pääseekö asemalta pysäkille toista tietä?"