Selvittyään asema-alueesta lisäsi Kivinen vauhtia, ja kuin lentäen saapui moottoripyörä siihen paikkaan, johon neiti Riger oli jäänyt autoineen.
Mutta nyt oli paikka tyhjä, auto ja neiti poissa.
Kivinen pysähdytti moottoripyörän, ja molemmat sanomalehtimiehet hyppäsivät maahan.
"Poissa!" virkkoi Kivinen melkein kuin itsekseen.
He tarkastivat paikkaa. Pehmeään hiekkaan oli auto painunut syvään, selvät jäljet olivat siitä todistuksena, ja ne osoittivat yhtä kiusallisen selvästi, että auto oli lähtenyt liikkeeseen etelää kohti viehättävine seikkailijattarineen.
Kivinen kirosi ääneen, sillä tällaista käännettä ei hän ollut voinut edes aavistaa. Nyt hän muisti, kuinka innokas neiti Riger oli ollut tutustumaan autoon, ja ymmärsi, että neitonen oli jo silloin suunnitellut kepposta. Niin, ja hän oli puhunut ristiin. Hän oli ensin maininnut aikoneensa odottaa Tukholmassa, ja sitten ilmoittanut kohtauspaikan olleen lähellä Kuststadia. Mutta syytä hän ei ymmärtänyt. Minkä vuoksi neiti Riger oli paennut, ja miten oli jalokivilaukun laita? Popov oli ilmeisestikin saanut väärän paketin, mutta minne oli oikea joutunut? Oliko sitä olemassakaan, ja tiesikö neiti Riger siitä jotakin?
"Voimmeko saavuttaa auton?" kysyi Kivinen ja kääntyi Jorren puoleen, joka miettiväisenä katseli auton pyörien uurteita pehmeässä hiekassa.
"Tuskin. Laskekaamme: lentokoneen vierailusta on kulunut nyt noin kolme neljännestuntia. Tie on hyvinkin epämukava moottoripyörälle, mutta autolle se kelpaa. Ja lisäksi, tarkastakaamme moottoripyörän bentsiinivarostoa."
Jorre tarkasti säiliön. Siellä ei ollut täyttä neljännestäkään. Oli selvää, ettei takaa-ajoa voinut ajatellakaan ennenkuin säiliö olisi täytetty.
Kivinen istuutui varjoon tien sivuun ja otti esille kartan. Hän tutki tietä, jota pitkin neiti Riger oli ajanut. Se vei seuraavalle asemalle ja jatkui sitten radan vartta pitkin. Hän laski välimatkan ja pääsi varmuuteen. Samassa kuului asemalta junan vihellys. Päiväjuna lähti etelään. Neiti Riger ehtisi nousta siihen seuraavalla asemalla. Kaikki oli ilmeisestikin edeltäpäin laskettu. Häntä harmitti, kun ei ollut tullut heti tätä ajatelleeksi. Hekin olisivat ehtineet mukaan, mutta nyt se oli myöhäistä.