Kivinen katsahti salakuljettajaan, joka oli yhtä hämmästynyt kuin hän itsekin tästä odottamattomasta käänteestä.
"Missä ovat jalokivet?" huusi Kivinen, eikä hän voinut salata suuttumustaan.
Popov nauroi ääneen. "En ainakaan minä tiedä. Toin paketin samanlaisena kuin se ilmasta tipahti."
Jorre vahvisti salakuljettajan sanat.
"Kunhan ei nainen olisi tehnyt kepposta meille kaikille", ei salakuljettaja malttanut olla pistämättä.
"Nyt toimeen!" huudahti Kivinen. "Paperit meillä on. Moottoripyörälle!"
Äkillinen epäluulo nousi hänen mieleensä. Jorre ja hän hakivat moottoripyörän vajasta, ja muutaman minuutin kuluttua kiiti pyörällä kaksi sanomalehtimiestä sovitulle kohtauspaikalle.
15.
Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi.
Sanomalehtimies odotti, että heidät pidätettäisiin aseman kohdalla, mutta nähtävästi ei lentokoneen vierailu ollut herättänyt suurempaa huomiota siitä yksinkertaisesta syystä, että vain harvat olivat sen nähneet. Asemamiehet ja muutamat laiturilla vetelehtivät tyhjäntoimittajat katselivat kyllä pitkään moottoripyöräilijöitä, mutta kukaan ei tehnyt yritystäkään matkan keskeyttämiseksi tai selitysten vaatimiseksi.