"Minä alistun."
"Paperit?"
Salakuljettaja nauroi. "Ne ovat täällä", ja hän pisti kätensä povitaskuun. "Jos olisitte olleet ammattikiristäjiä, ette olisi jättäneet taskujani tutkimatta perusteellisesti ettekä tyytyneet vain aseen riistämiseen."
Salakuljettaja antoi muutamia papereita, jotka Kivinen tarkasti.
"Hyvä on!"
"Anteeksi, mutta vielä yksi seikka! Me pelaamme nyt avonaista peliä. Minulla ei ole rahaa eikä omaisuutta, enkä ilman sitä voi päästä pakoon. Kuuden tunninkaan etumatka ei auta niin ollen. Luovuttakaa minulle muutama tuhat."
Kivisen täytyi myöntää, että salakuljettajan sanoissa oli paljon totta.
Mies oli toimitettava muualle, kuta pikemmin sitä parempi. Hän tarkasti
lompakkoaan, mutta siellä ei ollut kuin pari kolme sataa kruunua.
Jorrella ei ollut sitäkään.
"Kelpaako teille jalokivet?" kysyi Kivinen.
"Kyllä."
Sanomalehtimies otti painavan laukun Jorrelta ja vei sen pöydälle. Puukollaan hän nopeasti ratkoi sen auki. Käärettä oli paljon sisäpuolella, mutta kun hän vetäisi syrjään viimeisen kerroksen, huudahti hän hämmästyksestä. Nahkaisessa laukussa oli tavallisia merenrantakiviä. Kivinen tutki kiihkeästi koko laukun, mutta ei löytänyt mitään muuta kuin kiviä. Mistään arvoesineistä ei ollut tietoakaan.