"Mitä papereita?" kysyi Popov teennäisen välinpitämättömänä.
Kivinen mietti hetkisen, sillä oli selvää, että salakuljettaja käyttäisi tilannetta hyväkseen, saadessaan kuulla jotakin neiti Rigerista. Mutta asiaa ei voinut auttaa.
"Haluamme neiti Rigeriä koskevat paperit", sanoi Kivinen yhtä välinpitämättömästi. Popov purskahti nauruun.
"Niinkö! Entä mitä teette, jos kieltäydyn?" sanoi hän ilkeästi.
"Sittenpähän näette. Muuten, meillä ei ole aikaa pitkälle. Vastatkaa nopeasti ja toimikaa sitten" — Sanomalehtimiehen ääni oli tuikea ja tiukka.
"Te ette voi minua jättää viranomaisille", jatkoi salakuljettaja, "sillä silloin esittäisin paperit ja neiti Riger joutuisi kiinni. Huomatkaa, että olen teitä voimakkaampi, vaikka istunkin tässä teidän vankinanne. Ja lisäksi, syytän teitä kiristyksestä."
"Syyttäkää vain! Todistaa ette voi. Te olette salakuljettaja ja te olette myöskin petturi. Olette aikonut ryöstää tuon laukun itsellenne."
"Entä sitten? Te ryöstätte sen myös itsellenne."
"Riittää!" virkkoi Kivinen ja nousi ylös. "Kuulkaa nyt: ellette te heti paikalla ja muitta mutkitta luovuta papereita, köytämme teidät ja jätämme tänne huvilaan. Vasta kun olemme päässeet turvaan, ilmoitamme viranomaisille teidän oleskelupaikkanne. He vapauttavat kyllä teidät nuorista, mutta joudutte samalla vastaamaan kaikista kolttosistanne. Valitkaa! Huomatkaa, että me sittenkin olemme teitä voimakkaampia!"
Popov mietti ja nyökkäsi sitten.