"Mutta ei minulle", raivosi vanki.
"Paljon mahdollista, mutta se ei tule nyt kysymykseen. Tehän ymmärrätte asemanne: olette salakuljetusyhtiön toimitusjohtaja ja sitäpaitsi nyt ratkaisevalla tavalla sekaantunut tähän lentokonejuttuunkin. Ymmärrätte siis, mikä olisi kohtalonne, jos joutuisitte esivallan kanssa tekemisiin."
"Te ette siis olekaan esivallan edustajia", virkahti vanki epäluuloisesti, ja hänen viekkaat silmänsä välähtivät vahingoniloisesti. "Se ilahduttaa minua, sillä silloin voimme ehkä sopiakin."
Kivinen puraisi huuleensa. Hän oli liiaksi paljastanut korttejaan.
"Esittäkää ehtonne, niin voin niitä harkita! Saan kai tupakoida?"
Jorre tarkasti ensin vangin taskut, ottaen pois revolverin, jonka jälkeen Popov sytytti savukkeen.
"Pyytäisin kuulla ehdot! Minulla on kiire!" toisti hän.
"Sen kyllä uskon. Ehdot ovat seuraavat: te saatte lähteä täältä vapaana kuuden tunnin etumatkalla ja siitä hyvästä me saamme ensiksikin tämän laukun ja sitten erinäisiä papereita."
"Laukusta en luovu", sanoi vanki kylmästi.
"Siitä emme enää keskustele ollenkaan. Laukku on meillä, ja me sen pidämme. Mutta vapauttanne vastaan on teidän luovutettava meille erinäisiä papereita."