"Pyytäisin vain, että jos joku sattuisi soittamaan neiti Rigerille, te kävisitte ilmoittamassa hänelle, että hän tulisi puhelimeen."
Ovenvartija lupasi, ja Jorre pujahti ulos, rientäen odottavan Kivisen luo. Hän kertoi tälle matkansa tulokset. Molemmat miehet maksoivat laskunsa, auto asetettiin valmiiksi vajan edustalle ja Kivinen lähti samaan hotelliin, josta Jorre juuri oli tullut, povellaan Jorren poimimista kivistä laitettu paketti. Hän pujahti sisään hotellin pääovesta, juoksi nopeasti rappuja ylös toiseen kerrokseen, pysähtyi n:o 16:n edustalle, kuunteli siinä hetkisen ja sitten melkein äänettömästi avasi oven n:o 12:een.
Päästyään huoneeseensa sulki Kivinen oven perässään ja jäi sen luo kuuntelemaan. Neiti Riger oli ollut kaikesta päättäen valveilla, sillä sisältä oli kuulunut liikettä ja sähköt olivat olleet sytytetyt. Sanomalehtimiestä jännitti aikomansa yrityksen rohkeus ja hiukan humoristinen häikäilemättömyys. Hän katsoi kelloaan. Aikaa oli vielä runsaasti viisi minuuttia. Hän istahti pöydän ääreen ja äkkinäisestä mielijohteesta kirjoitti muutaman sanan paperilapulle, jonka hän kiinnitti pakettiin.
Alhaalta kuului puhelinsoitto, ja muutama hetki senjälkeen kuuluivat ovenvartijan hitaat ja raskaat askeleet. Ne kulkivat pitkin käytävää ja pysähtyivät neiti Rigerin huoneen edustalle. Kuului koputusta, ovi avattiin ja ovenvartija lausui:
"Neiti Rigeriä pyydetään puhelimeen!"
Neiti Riger huudahti heikosti, mutta hillitsi itsensä ja seurasi ovenvartijaa alas. Kivinen jännitti kuuloaan. Kun askeleet vaimenivat, avasi hän ovensa, pujahti käytävään ja hiipi neiti Rigerin ovelle. Se oli auki, kuten hän oli odottanutkin. Neiti Riger ei ollut huomannut sitä sulkea.
Sanomalehtimies livahti sisään ja loi nopean, tutkivan silmäyksen huoneeseen. Sohvalla näkyi matkalaukku, joka oli puoleksi auki. Kivinen hyppäsi sohvan luo ja avasi laukun kokonaan. Siellä oli vaatteita ja yhtä ja toista matkatavaraa, mutta alimmaisena pitkulainen nahkalaukku. Hän veti sen esille, avasi sen pöydällä, sulloi taskuunsa sen sisällyksen ja tunki nahkasuojuksen sisään kivipakettinsa. Se oli hiukan liian suuri, mutta sitä ei voinut auttaa. Suljettuaan nahkalaukun asetti Kivinen sen takaisin matkalaukkuun, pani muut tavarat entiseen järjestykseen, hiipi ovelle ja pujahti käytävään, päästen huoneeseensa samalla hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta portaita. Sanomalehtimies kuunteli oven takana, ja kuultuaan neiti Rigerin menneen huoneeseensa hän pujahti taas käytävään, laskeutui nopeasti, mutta äänettömästi alakertaan, jätti ovenvartijan huoneeseen molemmat avaimet ja riensi ulos.
Pieni rajakauppala nukkui. Sanomalehtimies kiiruhti pitkin autioita katuja ja saapui autovajan luo, jossa Jorre jo odotteli autossaan. Sen kaksi lyhtyä heitti häikäisevän kirkkaan valojuovan tielle.
"Onnistuitteko?" kuiskasi Jorre ja kumartui Kivisen puoleen.
"Kyllä", vastasi sanomalehtimies hengästyneenä ja kiipesi autoon. "Prinssin miljoonat ovat nyt taskussani. Mitä neiti Riger sanoi puhelimessa?"